Tuleetko paperinen kirja kestämään digikumouksen?

Kirjan kuolemasta on puhuttu jo kauan ennen e-kirjojen astumista näyttämölle. Ensimmäisten äänilevyjen pelättiin tappavan lukuinnostuksen, samaa pelättiin televisioiden ja hieman myöhemmin VHS-nauhureiden yleistyessä. Digitalisaation aikakaudella on kuitenkin puhuttu erityisesti paperisen kirjan kuolemasta.

Perinteinen ja digi elävät rinnakkain

Monelle alalle digitalisaatio on tullut yllätyksenä, mutta alan kokonaisvolyymin kasvun ansiosta sekä perinteinen analoginen tapa että uusi digitaalinen kanava ovat kyenneet toimimaan rinnakkain. Kasinopelaaminen on tästä mainio esimerkki: verkon kasinot ovat keränneet valtavat pelaajavolyymit noin 20 vuoden toimintajaksonsa aikana, mutta kivijalkakasinot toimivat edelleen menestyksekkäästi, sillä ne tarjoavat hyvin erilaisen kokemuksen pelaajille. Sama koskee vedonlyöntiä: sitä harrastetaan niin kioskeilla kuin verkossa, josta jälkimmäisestä Mobilebet vedonlyönnit on yksi monista esimerkeistä.

Myönnetään: kirja toki ei ole täysin vertailukelpoinen esimerkiksi rahapeliviihteen kanssa. Teksti on kaiken keskiössä, itse teksti ei muutu mihinkään digimuotoon siirtyessään. Esitysmuodonkaan suhteen kirjallisuus ei ole niin kranttu kerronnan muoto kuin elokuva – kirjan elämys Kindlellä tai muulla e-kirjan lukulaitteella ei poikkea juuri paperiseen versioon verrattuna. Elokuvan tuoma elämys elokuvateatterissa voi taas poiketa hyvinkin paljon kotona katsomisesta.

Pelkona digitalisaatio, ei e-kirjat

Vaikuttaa siltä, että itse e-kirjat ja niiden lukulaitteet eivät ole se uhka, jonka digitalisaatio muodostaa paperiselle kirjalle. Uhkan digitalisaatio kuitenkin saattaa tuottaa itsessään paljon laajemmalla rintamalla.

Paperinen kirja ja e-kirja eivät ole missään nimessä toistensa viholliset. Kirjailijoille ja kustantajille on loppujen lopuksi aivan sama, missä muodossa ihmiset kirjoja lukevat. Paperisen kirjan kohtalosta ei kannata olla huolissaan – sen sijaan kirjan ja kirjallisuuden kohtalon suhteen laajemmalti kannattaa olla.

Avainasemaan nousee keskittymiskyky ja keskittymisaika. Digimaailma tuottaa yhä kiihtyvällä tahdilla mikroärsykkeitä, joihin älypuhelinten räjähdysmäisen kapasiteetin kasvun ja sen kanssa toteutuneen määrän kasvun myötä on helppo reagoida. Elokuvateollisuudessa ollaan siirtymässä yhä lyhyempien elokuvien suuntaan – kaksituntiset elokuvat alkavat olla liian pitkiä, jotta diginatiivi sukupolvi jaksaisi viettää aikaansa niiden parissa varsinkaan ilman mikroärsykkeisiin reagoimista.

Nopeita ärsykkeitä

Mikroärsykkeeseen reagoidaan tyypillisesti ottamalla älypuhelin esiin ja tarkastamalla jokin triviaali fakta. Toinen tyypillinen tapa on tarkastaa, mitä sosiaalisessa mediassa tapahtuu – mainitaanko minut, olenko saanut tykkäyksiä. Instagram on valokuvaan nojaava media, jossa teksti on pääasiallisesti aihetunnisteita, hashtageja. Tärkein tekstiin pohjautuva sosiaalinen media on lukujen valossa Facebook, joka on lähinnä tullut tunnetuksi mainostajien ja valeuutisten levittäjien kenttänä. Käyttäjien itsensä tuottama teksti ei ole kunnianhimoista, useimmiten melko arkista kommunikaatiota. Twitter puolestaan on teksti edellä kulkeva media, mutta tekstin määrä on varsin rajoitettu (280 merkkiä).

Lyhyesti sanottuna, teksti ei enää ole keskeinen väline aikamme keskeisimmälle medialle, internetille. Tekstillä on välttämättömän pahan asema, se ei ole enää keskeinen arvo itsessään. Sama koskee paperia. Paperi saattaa toimia edelleen toimistojen välttämättömyystarvikkeena, kuitteina, ohjelehtisinä, jne., eikä lehtien kuolemaakaan vielä voi julistaa, vaikka lehdistöllä heikosti meneekin.

Pako digimaailmasta

Edellä kuvailtu kehitys aiheuttaa kuitenkin kritiikkiä, jollaiseksi tämänkin tekstin voi laskea. Siinä missä militantti ja luddiittityylinen kritiikki voi puhua digitaalisen maailman tuhoamisen puolesta, on yhä yleisempää vapaaehtoinen vetäytyminen tietoverkon parista. Luontoharrastuksen suosion kasvu kaikissa muodoissaan ei ole sattumaa.

Vapaaehtoisen digipaaston tai laajemmankin digitaalisuudesta poistumisen valinta on valinta, jolla on potentiaalia edistää myös paperisen kirjan selviytymistä. E-kirjojen lukulaitteet muistuttavat käyttöliittymältään yhä useammin ”vihollista” eli älypuhelinta ja stimuloivat vääriä ärsykkeitä. Niissä on myös entistä kehittyneemmät ominaisuudet, joiden ansiosta kirjan ja internetin välinen kuilu on yhä pienempi. Paperi on käyttöliittymänä orgaaninen ja pitää aivomme sopivan rauhallisina. Paperiselle kirjalle on digitaalisessa maailmassa ehdottomasti edelleen paikkansa.

 
 

About the author

More posts by