Mitä seuraavaksi lukisin – lyhyt katsaus kaunokirjallisuuden eri lajeihin

”Lukeminen kannattaa aina”, totesi Jörn Donnerkin aikanaan televisiossa. Moni lukutoukka kuitenkin löytää itsensä jossain vaiheessa elämässään siitä tilanteesta, että oman kirjahyllyn sisältö on pengottu ja luettu läpi jo kymmeniä kertoja. Tätä voi verrata vaikkapa siihen, että omalla levysoittimella pyörii päivästä toiseen samat artistit, vaikka vaihtelu välillä virkistäisi. Mutta mistä lähteä etsimään uusia kokemuksia, kun pettymisen uhka on vääjäämätön vanhoista totutuista tavoista poiketessa? Uuteen totutteleminen vaatii sitä paitsi suurempaa vaivaa, kuin vanhaan ja tuttuun romaaniin tarttuminen.

Sillä välin, kun puolisosi googlailee illalla omalla puhelimellaan Casinohuoneen kampanjakoodia, voit itse puolestasi selata vaikkapa paikallisen kirjaston valikoimaa. Hyväksi todetusta genrestä ja kirjailijasta poikkeaminen tuntuu välillä jopa ahdistavalta, mutta onneksi kirjastosta voi lainata matalalla kynnyksellä vaikka sylillisenkin kirjoja ja jos teos ei vakuuta ensimmäisen parin kappaleen jälkeen, voi sen raa’asti palauttaa vaikka jo seuraavana päivänä. E-kirjojen yleistymisen myötä kannattaa myös silmäillä erilaisia ilmaisia kirjanäytteitä ja kokonaisia maksuttomia romaanejakin, jolloin uusia kirjojen perässä ei tarvi juosta kotisohvaa kauemmaksi. Esimerkiksi Elisa Kirja tarjoaa kuukausittain uusia ilmaisteoksia ja maksuttomia näytteitä suosituimmista teoksista.

Joillain aktiivisilla lukijoilla on tietyt lempigenret, kun jotkut lukevat taas romaaneja aivan laidasta laitaan. Läpi painetun sanan historian dekkarit eli salapoliisiromaanit ovat olleet yksi suosituimmista fiktiokirjallisuuden tyylilajeista. ”Kuka on murhaaja” -tyyliset teokset kohosi suursuosioon etenkin englantilaisen Agatha Christien ansiosta, jonka luomista lukuisista etsivähahmoista kaksi nauttii tänäkin päivänä erityisen vahvaa suosiota: Hercule Poirot ja neiti Marple. Dekkareiden mukaansatempaavasta draamankaaresta ja taitavasta kerronnasta ammentavat vahvasti oppinsa nykypäivän rikosdraamasarjatkin.

Fantasiakirjallisuus on käsitteenä teoriassa rajattoman lavea, mutta käytännössä sillä tarkoitetaan kaikkia yliluonnollista maailmaa tai ilmiöitä kuvaavia romaaneja. Fantasiaromaaneiksi ei siis lasketa perinteisesti teoksia, joiden tapahtumat voisivat sijoittua tosielämään, olkoot ne kuinka pelottavia, ahdistavia tai absurdeja tahansa. Kuuluisia, nykyaikana suosittuja tyylilajin kirjoja ovat Stephanie Meyerin Twilight-kirjasarja, Suzanne Collinsin luomat Nälkäpeli-teokset ja muut vampyyri- ja ihmissusiteemaiset romaanit. Myös tietenkin J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta on fantasiakirjallisuutta parhaimmillaan. Muita varhaisempia fantasiakirjallisuuden mestareita ovat myös muun muassa herrat Roald Dahl sekä Stephen King.

Vielä 2000-luvun alkupuoliskolla elämänkertateosten suosio oli vähäistä, mutta tänä päivänä tyylilaji elää ja voi hyvin. Liekö syynä ihmisten kasvanut uteliaisuus vai julkkishahmojen lisääntyminen, bestseller-listoilta ympäri maailmaa löytyy lähes aina muutama elämänkerrallinen teos. Mötley Crüe -basisti Nikki Sixxin vuonna 2007 julkaisema Heroiinipäiväkirja oli harvinaisen rehellinen kuvaus muusikon päihteidentäyttämästä elämästä ja saikin julkaisunsa alla huomattavan paljon medianäkyvyyttä ottaen huomioon kirjan genren. Sittemmin elämänkertateoksia on tipahdellut kirjakauppojen hyllyille kuin sieniä sateella. Omasta elämästään ovat kirjojen sivuilla kertoneet joko itse tai toimittajan välityksellä ainakin Steve Jobs, Cheek, Jari Litmanen sekä Teemu Selänne.

Neljäs selkeä pääluokka kaunokirjallisuudessa on historialliset romaanit. Näistä merkittävimpiä suomalaisesimerkkejä on MIka Waltarin pääteos Sinuhe egyptiläinen sekä Väinö Linnan isänmaalliset romaanit Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla. Vaikkakin viimeisimpänä mainitut Linnan teokset voidaan laskea myös sotaromaaneiksi, on niissä vahva historiallinen aspekti ja perustuvat ainakin osittain tositapahtumiin ja todellisiin henkilöhahmoihin. Siinä missä omaelämänkerrat käyvät läpi henkilön elämää tämän omasta näkökulmasta, historialliset romaanit peilaavat useimmiten todellisia tapahtumia ja ilmiöitä valitsemastaan perspektiivistä.

Jos kuitenkin edelleen olet epätietoinen, mistä seuraavaa lukukokemustasi lähdet metsästämään, voit ottaakin todellisen haasteen vastaan ja ottaa työn alle Volter Kilven romaanin Alastalon salissa (1933). 800-sivuinen, tajunnanvirtatekniikalla kirjoitettu teos pitää hallussaan epävirallista Suomen vaikeimman kirjan titteliä, eikä taatusti ole kevyt luku-urakka kokeneemmallekaan kirjallisuuden suurkuluttajalle.

 
 

About the author

More posts by